15.5.2016

Sterkkaus

Sain edellisen postauksen ansiosta paljon viestejä eri ihmisiltä ja vinkkejä halvemmista eläinlääkäreistä. Niinpä soitin heti samana päivänä Nastolan eläinlääkäriin nimeltä Viiksistä hännänpäähän. Nettisivujen hinnastossa luki, että 30-50kg koiran sterkkaus maksaisi 330 euroa, mutta halusin vielä varmistaa asian puhelimitse. En pystynyt varaamaan aikaa samantien, koska ei ollut vielä tarpeeksi rahaa kasassa, mutta soitin myöhemmin uudestaan ja varasin ajan 4.5.2016 klo 13.00. Sitten eleltiin vielä jännityksessä pari viikkoa, että eihän vaan ehdi uusiutua se kohtutulehdus.

Leikkauspäivä koitti ja varmaan kaikki meni pieleen mikä vaan voi mennä. Saku oli lähdössä aamulla töihin, mutta autosta olikin akku loppunut, ja sillä autolla oli jo suunniteltu että haetaan yhdessä Aada sieltä leikkauksesta! Pieni paniikki iski jo silloin, kun aloin stressaamaan sitä, että millä sen sitten hakee jos ei ole autoa..

Nastolaan menin Aadan kanssa bussilla. Pakkasin kauheen määrän pyyhkeitä mukaan, koska pelkäsin että se alkaa kuolaamaan ja oksentelemaan siellä. Ensimmäinen noin kolmen kilometrin busimatka sujui ihan hyvin, oli vaan todella kuuma ja Aada läähätti. Tässä vaiheessa tajusin etten tajunnut edes ottaa sille vettä mukaan... Päästiin Lahden keskustaan, josta siirryttiin odottamaan Nastolaan menevää bussia. Tori oli ihan täynnä väkeä, koska siellä oli jotkut torimarkkinat. Yritin poikkelehtia Aadan kanssa väenpaljouden läpi, luojan kiitos Aada otti aika chillisti vaikka olinkin ite aika hermorauniona.

Bussi oli myöhässä, mutta Aada istuskeli kaikessa rauhassa miun vierellä. Sitten pahin järkytys ja suurin paniikki kun bussi tulee... Se on ihan v*tun täynnä!! Kauhea ihmislauma siirtyy oven eteen jonottamaan, myö Aadan kanssa viimeisenä ja kun pääsen bussiin sisälle, mietin vaan ihan kauhuissani että mihin voin mennä ison koiran kanssa kun täällä ei ole tilaa!?? Jäätiin sitten keskiosaan ihan ulko-oveen kiinni, koska siinä oli myös kahdet lastenvaunut.. Aada istui ja mie seisoin nojaten tolppaan. Tuskanhiki iski, oli todella kuuma, ahdasta, epämukavaa, jalat puutui, lapset rääkyy täyttä kurkkua vieressä ja Aada läähättää kuumuttaan....

Aada istui aika rauhallisena eikä alkanut edes kuolata, mutta oli todella inhottavaa ja varsinkin kun ihmisiä jäi pois, niin oltiin aika pahasti tiellä ja yritin vaan painaa Aadan ihan miun jalkoihin kiinni että kaikki pääsee tulemaan ulos. Painoin yhdessä vaiheessa pysähtymisnappiakin vahingossa, kun otin mutkan kohdalla tukea tolpasta.. Kuski mulkaisi vihaisena kun sanoin painaneeni vahingossa.

Vihdoin ja viimein, varmaan yli puolen matkan kohdalla toiset lastenrattaat lähti kyydistä pois ja päästiin istumaan. Seuraavaksi aloin stressaamaan sitä, että missä vaiheessa jäädään pois. Yritin lukea joka mutkan kohdalla katujen nimiä ja lukea netistä bussin reittiä.. Lopulta kysyin yhdeltä naiselta ja jäätiin sitten oikealla pysäkillä pois sen ansiosta.

Oltiin siis Nastolan keskustassa. Tarkistin ensimmäisenä, että löydän sen eläinlääkärin ja kävelin vielä hetkisen Aadan kanssa ulkona. Mentiin hyvissäajoin sisälle ja Aada pääsikin heti sisään toimenpidehuoneeseen. Ensin katsottiin paino; 36kg. Tiedot otettiin ylös ja Aadalle annettiin nukutuspiikki, jonka jälkeen mentiin odotustilaan istumaan. Tässä välissä sinne tuli joku pentu rokotuksiin, mutta sen jälkeen Aada haettiin taas sisälle ja mie lähin pois. Meille sanottiin että Aadan voi tulla hakemaan klo 15.30.

Auto saatiin toimimaan ja päästiin hakemaan Aada. Se oli jo herännyt kun mentiin sinne. Toimenpide oli sujunut hyvin, saatiin kotiin ohjeet, lääkkeet ja vielä resepti toiseen kipulääkkeeseen jos Aada olisi tosi kipeä. Hoiperreltiin hitaasti autolle ja nostettiin Aada takaluukkuun, mihin se jäikin vaan makaamaan. Kotona laitoin peiton sille eteiseen, koska siellä se halusi suurimmaksi osaksi maata. Koko illan se vinkui ja ulisi vahvan lääkityksen takia.

Nyt leikkauksesta on melkein kaksi viikkoa. Alkuun Aada vaan vinkui kokoajan, ihan joka tilanteessa. Yöt meni rauhattomasti ja tötterö oli sille selvästi inhottava juttu. Nyt alkaa olla vähän rauhallisempaa ja ollaan päästy normaaliin arkeen takaisin lähes kokonaan. Aada alkoi taas stressamaan ja tuhoamaan, mutta ehkä tää taas helpottaa vielä joskus...





14.4.2016

Kohtutulehdus

Pitihän sen sattua nyt meijän kohdalle. Aadalla oli juoksut lopuillaan ja sen käytös muuttui selvästi. Se vaan läähätti ja oli levoton kokoajan sisälläkin, lenkeillä kovin nuutunut. Aluksi pelkäsin, että se on vaan niin pahasti stressaantunut ja sekaisin juoksuista, mutta sitten vasta todellinen pelko iskikin kun tajusin ettei sen käytös voi johtua pelkästä stressistä ja epäilys kohtutulehduksesta tuli mieleen.

Kolmen päivän läähättelyn jälkeen siis soitin eläinlääkäriin koska olin varma kohtutulehduksesta. Käytiin samassa paikassa missä Erenkin kanssa aina käytiin, Salpakankaan eläinklinikalla. Meitä pyydettiin ottamaan pissanäyte ennen klinikalle tuloa, ja saatiin onneks otettua se Sakun kanssa. Klinikalla Aada oli rauhaton ja varmasti tosi stressaantunut, koska itekin pelkäsin ja jännitin. Aada ultrattiin ja eläinlääkäri sanoi, että kohdussa voisi vähän olla jo nestettä ja kyseessä on alkava kohtutulehdus. Saatiin kahden viikon antibioottikuuri ja tietysti suositeltiin sterkkausta, koska uusiutumisen riski on kai suhteellisen suuri. 

Miehän olin jo alkanut säästää Aadan sterkkausta varten, olin suunnitellut että leikkautan sen seuraavien juoksujen jälkeen talvella. Nyt kaikki asiat meni mönkään. Tuonne eläinlääkärikäynnille meni miun säästöt ja nyt olisi vielä kiire saada se raha kasaan. Oon kyselly ja katellu eri paikoista hintoja, mutta en oo vielä törmännyt mihinkään huomattavasti halvempaan kuin Salpakankaan eläinklinikka. Siellä 40kg nartun sterkkaus maksaa 510e, joten luultavasti mennään sinne, kun on kumminkin tuttu paikka meille ja pidän tästä paikasta ja ihmisistä kovasti. Jos jollain on vinkata hyviä ja halvempia paikkoja, niin saa kertoa!! 

Antibioottia on enää muutama päivä jäljellä. Aadan vointi on parempi, se on rauhassa eikä läähätä enää, mutta lenkin jälkeen se vaikuttaisi olevan aika väsynyt. Ollaankin tehty vaan ihan lyhyitä hihnalenkkejä tai kävelty ihan rauhassa tuossa lähimetässä. Treenaaminen ja kaikki muukin tekeminen ollaan jätetty nyt kokonaan pois. 

Tällä hetkellä siis elellään pelko perseen alla kokoajan. Pelkään kokoajan, että Aadalle iskee tää kohtutulehdus ihan kunnolla ja se pitää viedä leikkaukseen akuuttina. Silloin hintakin on vielä kalliimpi... Saan palkan kahden viikon välein ja odotan kokoajan vaan seuraavaa ja seuraavaa palkkaa, että pystyn äkkiä laittamaan rahaa säästöön ja päästään tästä piinasta ohi. Nyt ei auta muutakuin elää päivä kerrallaan ja toivoa parasta.

video
Videossa näkyy Aadan levottomuus ja tuskaisuus sisällä.

2.3.2016

Yksinolot

Niinkuin tossa yks päivä kirjoitin , Aadan yksinolot meni taas super huonoksi sen stressin takia. Nyt alkaa vahvasti näyttämään siltä, että stressi on jäänyt taas taka-alalle ja yksinolotkin on sujunu tosi hyvin. Ennen meillä oli kauheet järjestelyt ennenkuin pääs lähtemään. Piti teipata vaatekaapin ovet kiinni, toinen laitettiin ketjulla, muut ovet säpillä kiinni, kaikki ylimääräiset tavarat pois, sänky pedattiin "tiiviisti" ettei sitä sais kovin helposti revittyä, pöydiltä kaikki tavarat ja syötävät pois, samoin kengät eteisestä yms.. (Pahimmillaan meijän tilannehan oli se, että sängystä otettiin jokaikinen aamu patja ja petivaatteet pois, ja kun sekään ei riittäny niin piti naulata jokainen lauta siitä rungosta kiinni.)

Nyt ei olla suljettu kaappien ovia, eikä laitettu muita ovia säpillä kiinni. Välillä saattaa jotain vaatteita jäädä lattioille tai sänky on huonosti pedatty. Myös jotain leipäpusseja tms on jätetty pöydälle, mutta kauimmaiseen nurkkaan mihin pystyy. Kenkiä en unohda enää laittaa kenkäkaappiin sen jälkeen kun Aada söi miun kalleimmat, uusimmat ja hienoimmat kengät, argh... Mutta jokatapauksessa, edistystä on paljon ja tuhoja ei oo ollut nyt pitkään aikaan. Lyhyitä aikoja ollaan pidetty ilman kuonokoppaa ja hienosti on sujunut. Huomisesta alkaen jätetään koppa myös työpäivien ajaksi pois ja katotaan miten käy, mut uskoisin et hommat sujuu hyvin edelleen.

Pöydän tarkastamisesta en osaa varmasti sanoa, kun en oo sen yksinoloja niin tiivisti nyt kuvannut. Yks ilta laitoin kameran kuvaamaan kun käytiin kaupassa ja ainakaan silloin ei Aada käynyt pöytiä tutkimassa. Onhan sinne niitä leipäpusseja välillä unohtunut ja niitä ei oo sieltä enää syöty. Ehkä joku päivä kuvaan työpäivän ajan, että osaan varmaksi sanoa miten on, mutta toistaseks annan asian olla, koska "pois silmistä, pois mielestä". Alan heti ite taas stressaamaan ja miettimään liikaa, jos nään että se jatkaa vielä touhujaan. Sitten kun tiiän, että pystyn ite olemaan edelleen hälläväliä-asenteella vaikka näkisin mitä se tekee, voin kuvata ja kattoa kun /jos se siellä hyppii. Vielä en oo valmis siihen ;)


28.2.2016

Treeniä, missä vaiheessa ollaan nyt?

Aattelin kirjotella pitkästä aikaa ihan kunnolla meijän treenailuista ja siitä, missä vaiheessa ollaan nyt. Pikaisella selauksella en oo kertonu kovinkaan tarkasti pitkiin aikoihin, että mitä ollaan tehty ja miten aiotaan edetä jatkossa jne, joten nyt sen vuoro!


Seuraaminen
Tämähän oli Aadalla jo tosi hyvää jossain vaiheessa; se pysyi omalla paikallaan ja kontakti pysyi hyvin pidemmissäkin matkoissa. Nyt ollaan otettu kumminkin aika paljon takapakkia, kun huomasin ettei Aada enää seuraa innolla. Ilmeisesti sain siitä siis pakkopullaa sille ja nyt ollaan otettu vaan paria askelta eteenpäin ja heti palkkaus. Hyvinä päivinä saatan ottaa kerran tai pari vähän pidempää pätkää, mutta aika harvoin.

Palkkana oon käyttäny oikeestaan nyt lelua, koska nameista se ei innostu tarpeeksi tähän hommaan, kun tarkotuksena olis kumminkin saada sen into pysymään myös seuruussa. Perus hihnalenkeillä saatan ottaa namipalkkauksella ihan muutamaa askelta.

Jatkossa siis vahvistan oikeella paikalla pysymistä, koska sekin toisinaan meinaa vähän Aadalta unohtua, ja sitten tuota kontaktia. Eiköhän tää tästä ala taas sujua pikkuhiljaa, eikä meillä nyt niin vakavaa tää treenaaminen muutenkaan oo. 

Jäävät liikkeet

Seuraamistahan tässäkin on paljon, mutta kun treenaan jääviä niin tuntuu, että Aadan seuruu on ehkä vähän parempaa. Oon ottanut vaan seuraamisesta paikka, eli niin että Aada jää seisomaan paikalle. Istu/maahan on vielä liian haastavaa yrittää tässä vaiheessa, mut tosi hienosti Aada jää paikalleen odottamaan ja se oppi tän ihan parista toistosta jo.

Myöskin oon ottanut semmosta "sivu, paikka, sivu, paikka" eli seuruusta jätän Aadan paikalle seisomaan, jatkan matkaa ite kokoajan ja käsken sen uudestaan sivulle jne.. Tätä ei tarvinnut ees opettaa erikseen, kunhan päätin vaan kerran kokeilla ja siitä se sitten lähti.

Ehkä jossain vaiheessa alan opettamaan seuraamisesta istumaan menoa, mutta vasta sitten kun ollaan saatu vähän nopeutta ja varmuutta näihin aiempiin :)

Kaukokäskyt

En nyt varsinaisesti sanois tätä meijän treeniä kaukokäskyjen harjotteluks, mutta siihen liittyvää kumminkin. Aadahan osaa kyllä kaukokäskyt vaikka olisin kuinka kaukana, mutta ongelma meillä on ollu se, että se liikuttaa aina myös takajalkojaan. Joten nyt ollaan otettu ihan vaan semmosta "istu maahan" treeniä tuossa sivulla, ja varmistan, että takajalat pysyy paikallaan ja vain etujalat liikkuu.

Tähän mennessä oon auttanu käsimerkeillä, mutta nyt alkaa sujua jo ilman apuja.Pari kertaa oon ottanut tätä treeniä myös niin, että Aada on miun edessä ja kunhan sujuu paremmin, niin alan lisätä matkaa meidän väliin.

Siinä asiat mitä tällä hetkellä treenataan Seuraavana tavoitteena siis seuraamisen parantaminen, jäävissä liikkeissä istumaan meno ja kaukokäskyt paremmaksi. Sisällä ei olla ennen oikeestaan treenattu tai tehty mitään, mutta nyt oon ottanu jotain pieniä liikkeitä myös sisällä ja opettanut jotain turhia temppuja. 



24.2.2016

Takapakkia

En oo ollut kovin aktiivinen täällä blogin puolella ja nyt vihdoin kun tänne taas tulin, niin järkytyin miten paljon on jäänyt kertomatta. Mutta mutta, ajattelin nyt keskittyä lähinnä kahteen asiaan mitkä liittyy hyvinkin toisiinsa; Eren lähtö ja Aadan stressi.

Elikkä Ere lähti pois miun luota Aadan stressin takia. Eren parannuttua tajusin, että Aadan stressi johtuukin siitä, koska samantien Aadan stressikäytös alkoi kun Ere oli taas "kuvioissa mukana". Silloin kun Ere oli kipeä, se makasi vaan päivät pitkät eikä halunnut tehdä mitään. Silloin Aada rauhottui ja sen stressi loppui, mutta heti tää stressikäytös alkoi uudestaan ja siinä vaiheessa tajusin, että Ere onkin Aadalle vain kilpakumppani joka asiassa. Tilanne paheni aika nopeasti, Ere vei Aadan luut ja murisi jos Aada yritti saada niitä takaisin, Ere oli aina ensimmäisenä eteisessä tunkemassa jos mentiin lenkille, aina jos Aadaa huomioitiin niin Ere tunki siihen väliin jne.. 

Eren lähdön jälkeen Aadan kanssa tilanne rauhottui ja helpottui samantien, hetkeksi aikaa. Lähdin tammikuun alussa viikon lomalle Teneriffalle ja kappas vaan, Aada stressaantui taas, tällä kertaa siitä kun olin viikon pois. Hetki tän jälkeen Ere tuli meille vielä viikoksi hoitoon ja tadaa, alkupisteessä oltiin jälleen. Yksinolot taas nollapisteessä, just kun se osasi olla vihdoin ja viimein tuhoamatta ilman koppaa. Tällä kertaa huomasin, että se käy kaikki sen aiemmin oppimat tavat heti 10 minuutin yksinolon jälkeen järjetyksessä läpi; kokeilee ovet, tarkistaa saako kaappien ovet auki, tarkistaa sängyn (otettiin patja onneksi pois ettei se pysty sitä repimään) ja käy kattomassa ulos ikkunasta. Alkuun pidettiin kuonokoppaa päässä, mutta jotenkin tuntui että sekin sitä stressasi ja päätettiin kokeilla ilman koppaa. Alkuun sujui hyvin, mutta sitten se alkoi taas esim. myllätä meidän sänkyä ja sattuipa se yks päivä repimään yhet jouluvalot ja lähestulkoon aiheutti tulipalon. Tän jälkeen laitettiin taas koppa päähän ja periaatteessa jo luovutin tuon yksinolon suhteen. Jos se tuhoo niin tuhotkoon ja loppuu jos on loppuakseen. En vaan jaksa enää vaivata päätäni sillä, että mietin kokoajan et mihin huoneeseen sen voisi jättää ja millä tavalla, vai tekiskö sittenkin näin vai noin.. Jos ite mietin ja stressaan niin se heijastuu heti Aadaan. Muutenhan tässä ei niinkään ongelmaa olisi, mutta Ere sattui opettamaan Aadalle huonon tavan hyppiä keittiön pöydälle yksinollessa. Ei se siis kokonaan sinne hyppää, mutta tarkistaa olisko siellä jotain. Ja tää on se, millä en jaksa enää päätäni vaivata, toivon vaan et se loppuu samalla kun stressi loppuu. 

Nyt ollaan siinä pisteessä, että Aada osaa olla nätisti yksin lukuunottamatta tuota pöytien tarkastelua. Se ei myllää sänkyä eikä yritä tehdä tuhojaa koppa päässä, ei availe kaapin ovia eikä mitään muutakuin käy välillä kattomassa pöydän. Ollaan oltu super tarkkoja nyt siitä, ettei sinne varmasti jää mitään syötävää ja jos ollaan vain hetken aikaa pois, niin se ei välttämättä oo siinä vaiheessa käynyt pöydällä. Eiköhän tästäkin selvitä, ainakin tiedän syyt ja ratkaisut, täytyy vaan jaksaa käydä taas koko rumba alusta alkaen uudestaan läpi! Löytyykö keltään lukijoista stressikoiraa tai onko kellään kokemuksia samoista asioista?

24.11.2015

50/50 ruokinta

Meillä siis syödään nykyään ruokaa 50/50 mallilla. Nappulana meillä toimii tällä hetkellä Hauhau Extra Energy, mutta seuraavaksi otetaan kokeiluun Racinel Black Label, koska haluun syöttää viljatonta nappulaa. Okei, myönnän että Racinel tulee kokeiluun kun huomasin, että se on -50% alennuksessa, mutta jokatapauksessa aion syöttää taas jatkossa viljatonta. 

Raakaruuat ostetaan täältä Lahdesta Lemmikkikellari Riemusta. Kennelrehulta sais halvemmalla, mutta en pääse ikinä hakemaan sieltä, joten oon todennu tuon Riemun hyväks vaihtoehdoks; siellä on tosi hyvä palvelu, laaja valikoima ja suht halvat hinnat. Pääsen myös hakemaan sieltä ihan kävellenkin, kun matka ei oo pitkä. Oon ostanu sieltä nyt rustollista jauhelihaa, luutonta sikaa, luutonta kalkkunaa, naudan lihaisaa rasvaa, broilerin rasvaa ja lohta. Myös jotain herkkuluita oon sillointällöin ostanut, myös niissä on halvat hinnat! 

Annan ruuan tällä hetkellä molemmille kerran päivässä. Voi olla että siirryn jossain vaiheessa taas kahteen ruokintakertaan, mutta nyt mennään näin, kun Aada alkoi nirsoilemaan nappulan suhteen. Ere nirsoili myös sen sairautensa takia, joten sen kanssa siirryinkin vasta tänään uudestaan tähän 50/50 ruokintaan. Annoin siis nyt paranemisen myötä pelkkää nappulaa niin kauan ennenkuin se söi kerralla kupin tyhjäksi, kun aiemmin se vaan valkkasi kupista lihat ja jätti nappulat syömättä.

Viikon ruokalista:

Maanantai: Luuton kalkkuna
Tiistai: Rustollinen sika-nauta
Keskiviikko: Luuton kalkkuna
Torstai: Rustollinen sika-nauta
Perjantai: Luuton sika
Lauantai: Rustollinen sika-nauta
Sunnuntai: Lohi

Aada
Nappula 200g
Raaka 400g
Sinkki
Kalanmaksaöljy

Ere
Nappula 100g
Raaka 250g
Sinkki
Kalanmaksaöljy
Rasva


Meillä sika-nauta on pääosana halvan hinnan takia, ja myös kalkkuna ja lohi kun nekään ei kauhean kalliita ole. Voi olla että otan mukaan vielä jotain, mutta en oo löytänyt sopivaa vaihtoehtoa ja tottakai katon myös vähän hintaakin, ettei kuukaden kulut nouse ihan kattoon. Noihin menee kuukaudessa noin 65e plus Erelle broilerin rasva jota annan varmaan joka päivä näin alkuun ainakin. Sitä ostan aina 200g pötköissä ja se maksaa euron. Ere laihtui sen sairauden takia niin paljon, että nyt yritän saada sen taas normaaliin painoon ja syötän kaiken muun ruuan lisäksi rasvaa lisänä.

20.11.2015

Eren aivokalvon- ja moniniveltulehdus osa 1

En oo aiemmin kirjottanu tästä, koska aina ennen uutta eläinlääkärikäyntiä oon ajatellut, että jos tää juttu tulee nyt päätökseen niin kirjotan kaiken kokonaisuudessaan. Nyt on kulunut kumminkin jo sen verran aikaa, eikä nää meidän ell käynnit tunnu loppuvan vielä hetkeen, niin päätin kirjoittaa ensimmäisen osion Eren sairastelusta. 

Eren käytös muuttui jo joskus syksyllä, olisko ollu syyskuuta. Huomasin ihan ensimmäisenä sen, että se oli haluton lähtemään lenkille. Ajattelin tietysti ekana että sen jalka on venähtänyt kun se juuri pari päivää sitten vingahti metsässä kun Aada ilmeisesti rymisti sen päältä. Venähtämistä varmisti vielä takajalan jäykkyys ja turvotus. Alkuun Ere kulki ihan normaalisti lenkeillä mukana, mutta kun se ei ollut enää yhtään halukas lähtemään mihinkään, jätin sen kotiin jos olin menossa pidemmälle lenkille. Alkuun tuntui että lepo auttoi, mutta sitten se saattoi yhtäkkiä pahentua. Aloin ottaa sitä taas lenkeille mukaan, koska tuntui myös että Ere vain jäykistyi kun se makasi koko päivän sisällä liikkumatta yhtään. 

Sinä päivänä varasin ensimmäisen eläinlääkäriajan, kun aamulla Ere oli pirteä ja suht normaali, mutta päivällä kun tulin kotiin, se käveli vain kolmella jalalla. Illalla se yritti tulla sängystä alas, mutta koko takapää petti. Pelko siitä, että selkä on paskana alkoi olla aika suuri. Sain työkaveriltani kipulääkettä, mutta siitä ei ollut juurikaan apua. 


Ensimmäinen eläinlääkärikäynti 21.10.2015
Ere kopeloitiin käsituntumalla läpi. Nivelet turvonneet, aristaa niskan aluetta ja takajalkojen venyttelyä. Lämpöä 40,1. Verikokeet ja punkkivälitteiset testit otettu. Crp tulosta odotellaan. Mukaan saatiin antibioottikuuri, kotona kun miulla oli jo kipulääkettä niin sitä ei tarvittu mukaan. 
- 142e

Toinen käynti 30.10.2015
Kontrollikäynti. Samat toimenpiteet, mukaan saatiin eri antibioottikuuri ja lisää kipulääkettä. Crp oli huimasti koholla, sen pitäisi olla 0-10 ja Erellä oli 108.
- 107e

Kolmas käynti 11.11.2015
Antibiootit ei oo auttanut yhtään, lämpö ollut kokoajan yli 40 astetta. Aloitettiin kortisoni. Crp oli laskenut hiukan, nyt se oli 76.
- 76e

Neljäs käynti 19.11.2015
Kontrollikäynti. Lämpö laskenut ja pysynyt normaalina kortisonikuurin aloituksen jälkeen. Ei arista enää pään kääntelyä eikä jalkojen venyttelyä, nivelet normaalit. Verikokeet otettu uudestaan, leukkarit normaalit, nyt odotellaan tuloksia crp arvosta. 
- 102e

Eli tosiaan ollaan jouduttu ravaamaan eläinlääkärissä kokoajan. Nuo antibioottikokeilut meni ihan hukkaan, kun ne ei tepsinyt yhtään, mutta toisaalta sen kautta alkoi varmistua epäilys entisestään tästä kyseisestä sairaudesta. Eläinlääkäri epäili jo heti ensimmäisellä kerralla tätä, mutta aloitettiin antibiootilla, jos kyseessä olisikin ollut joku muu sairaus. Kuulemma sairaalassa otettavalla selkäydinnäytteellä sais heti selville, onko se tää aivokalvontulehdus, mutta se maksaa kai 500-1000e jonka jälkeen jokatapauksessa alkaisi kortisonin kokeilu, niin sitä eivät nuo eläinlääkärit ees ehdottaneet juurikaan. 

En tiedä tästä sairaudesta paljon, eikä sitä edes tiedetä mikä ton aiheuttaa, muutakuin että perimä on ainakin yksi tekijä. Luin netistä monta eri tarinaa, osa joutuu syömään kortisonia koko loppuelämän, jollain taas riitti muutama kuukausi. Siitä en tiiä vielä yhtään, kauanko Ere joutuu syömään, mutta pääasia että se auttaa ja Eren vointi on paljon parempi!

Tän sairauden alettua Ere lakkasi syömästä ja tekemästä yhtään mitään. Se vaan makasi eikä ollu enää koira. Teki pahaa kattoo vierestä kun se kuihtuu, kärsii ja on ihankuin joku kuollut. Vielä pahempi mieli tuli kun antibiootit ei toiminut, vaikka tottakai toivoin, että sen vointi alkais parantua lääkkeiden avulla. Nyt kortisonin alettua Ere syö, juo, liikkuu, leikkii, haukkuu.. Nyt se on taas normaali oma ittensä ja oon niin onnellinen, edes sen huonot puolet ei vituta enää juurikaan, on vaan ihana nähdä tuossakin otuksessa eloa vihdoin! <3

Tiistaina soitan eläinlääkäriin taas ja kysyn uusista crp tuloksista. Luulisin, että siitä riippuu sitten taas se, että missä vaiheessa kortisonin määrää aletaan laskea ja koska on taas uusi kontrollikäynti. Vielä siis ei olla päästy tän asian suhteen loppuun asti, mutta kirjoitan toisessa osassa kunhan saadaan tietää taas pidemmälle! 

5.11.2015

Ajatuksia kahden koiran omistamisesta

Varmasti monet on miettineet samaa asiaa, mitä itekin vielä hetki sitten mietin. Millaista olisi arki kahden koiran kanssa? Tästä aiheesta on ollut paljon keskustelua Facebookissa ja tietysti myös paljon erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia. Osa on sitä mieltä, että kaksi menee siinä missä yksikin, mutta toiset taas tuumivat, että kahdessa koirassa on kaksinkerroin tekemistä joka asiassa. 

Tottakai kahteen koiraan menee tuplasti rahaa, sehän on selvää. Ruokakustannukset, rokotukset, madotukset, uudet varusteet... En silti ite nää tässä mitään ongelmaa tai suurta eroa aiempaan, voi tietty olla että miun oma budjetti tai ajatustapa esim. ruuan suhteen on muuttunut. Molemmat koirista syö 50/50 raakaa ja nappulaa, eikä meillä silti mene rahaa hirveästi kuukaudessa. Tällä hetkellä meillä on HauHau Extra Energy, koska en pystynyt tilaamaan silloin netistä nappulaa, mitä olen aiemmin syöttänyt. Raakana koirat syö sikaa, nautaa, kalkkunaa ja lohta. Siihen ravintolisät + broilerin rasva, jota Erelle nyt väliaikaisesti syötetään laihuuden takia. Kerron seuraavassa postauksessa Erestä lisää...
 
Nappula 35e / about 2-3kk
Raaka 80-100e /kk
Lisät alle 20e / 4-6kk

Ruokinta on sellainen asia, mistä en halua tinkiä koirien suhteen, eikä miun mielestä oo paha hinta 100-150e kuukaudessa kahteen koiraan. Ite saan palkan kahden viikon välein, niin yleensä kun lasken ruokakuluja niin tulee jaettua vielä kahteen osaan nämäkin ja kyllä miulla on helposti varaa maksaa koirien ruuasta 40-50e joka palkasta. Ennen kuin siirryin 50/50 ruokintaan, niin yksi nappulasäkki riitti kuukauden ja se maksoi kumminkin 54 euroa. Ennen Eren tuloa Aadalla yksinään riitti nappulasäkki noin 2-3 kuukautta. 

 Ehkä haastavin asia on meille aika ja huomion antaminen molemmille tasapuolisesti. Tää on edelleen välillä vähän vaikeeta, kun Aadasta tulee heti mustis jos Ereä huomioidaan. Ja Aadan stressin ollessa pahimmillaan taas Ere jäi huomattavasti vähemmälle huomiolle. Mutta onneksi meitä on kaksi ihmistä jakamassa huomiota koirille, ja pyritään aina kumminkin olemaan tasapuolisia tän asian suhteen. Näitä pystyy ihan hyvin käyttämään samaan aikaan lenkillä, eli se sujuu hyvin eikä aikaa kulu sen enempää kuin yhteenkään. Tietysti välillä saatan lähteä vaan toisen kanssa liikkeelle ettei ne totu siihen, että aina ja jatkuvasti on se kaveri rinnalla kulkemassa. Ja näin molemmat saa myös aivan omaa aikaa miun kanssa + toiselle hyviä yksinoloharjoituksia. Varsinkin vapaapäivin haluan tehdä jotain erityistä koirien kanssa ja usein tuleekin napattua jompikumpi koirista matkaan ja lähdettyä esim eläinkauppaan kiertelemään, jonka jälkeen haen kotoa toisenkin koirista ja mennään porukalla pihalle juoksemaan.

Pakko myöntää, että välillä on käynyt mielessä miten helppoa Aadan kanssa oli kulkea ihan missä vaan, kun sitä pystyy pitämään niin huoletta vapaana ja se on niin varma joka tilanteessa, toisinkuin Ere jota ei ihan kaikkialla uskalla vapaaksi päästää. Hetken mietittyäni tätäkin asiaa ihmettelin omaa ajattelutapaa, koska ei ole mikään ongelma päästää Aadaa vapaaksi ja pitää Ereä hihnassa. Kaikki koirien ohitukset, ihmisten kohtaamiset tai uusiin asioihin tutustumiset sujuu ihan yhtälailla, vaikka niitä koiria olisikin molemmissa käsissä. Joten en oikestaan tiedä, mistä tuollainen ajatus edes pullahti miun päähän..?

Oon myös miettinyt, että onko Eren tulo ollut sittenkään niin hyvä asia Aadan kannalta. Tää ajatus tuli varmaan siitä, kun Aada alkoi kärsiä stressistä, vaikka siinähän oli monen monta muutakin asiaa aiheuttajana. Kumminkin kaikenlaisesta pähkäilyistäni huolimatta oon huomannut, että ei Eren olemassaolo oo Aadalle mikään ongelma, vaan päinvastoin. Niillä on seuraa toisistaan kun on ite töissä ja ulkona on aina leikkikaveri, jonka kanssa voi juosta kilpaa tai painia. Mitään suuria välienselvittelyjä näillä kahdella ei ole ollut, vaan ne on ollut ihan alusta asti kuin parhaat kaverit. 

Millaisia näkökulmia muilla on kahden koiran omistamisesta, ootteko huomanneet paljon eroa verrattuna yhteen, vai meneekö kaksi siinä missä yksikin?





29.9.2015

Jäljen opettelua

Aloitin Aadan kanssa vähän aikaa sitten jäljestämisen. Se on kaikinpuolin meille sopiva laji; voin treenata sitä yksin, eikä ole mitään tiettyä treeniaikaa (töiden takia en välttämättä pääsisi) ja se on Aadalle väsyttävää nenätyöskentelyä, missä ei kumminkaan kierrokset nouse kattoon.

Aloitimme jälkitreenit ihan perus makkararuudulla. Talloin maahan neliön muotoisen alueen huolellisesti, johon tiputtelin makkaranpaloja ympäriinsä. Hain Aadan ja annoin sen etsiä ja syödä kaikki makkarat. Tein ensimmäisellä kerralla näitä makkararuutuja kolme, jokaisen eri kohtaan ja kauemmas jo tallotuista alueista. Siitä etenimme sitten pikkuhiljaa siihen, että ruutuja olikin kaksi, ja niiden välissä muutama pieni askel, jokaisen askeleeni kohdalla nami. Nyt teen jo suoraa jälkeä, mutta edelleen otan pieniä askelia ja laitan namin joka askeleelle. Kunhan vielä edetään, niin alan vähentää namien määrää, pidentää jälkeä ja pikkuhiljaa kaartaa jälkeä, ettei se ole aina pelkkä suora.

Aada on ihan hirveän innoissaan tästä, ja se hoksasi heti jäljen idean! Ollaan toistaiseksi tehty jälkeä melkein joka päivä, mutta kunhan vaikeustaso nousee, niin harvennan treenikertoja ehkä 2-3 kertaan viikossa. Mihinkään kisajuttuihin tms ei edelleenkään tähdätä, vaan teen tätä ihan omaksi huvikseni ja tottakai se on mielekästä, kun näkee miten koira nauttii. Tää on myös aivan mahtava juttu Aadan stressin kannalta: se joutuu keskittymään, se väsyttää, mieli pysyy tasaisena ja uskoisin, että se oppii yhä paremmin haistelemaan hajuja myös lenkeillä.

Vielä tässä on ainenkin omalta osalta opittavaa ja treenattavaa. Täytyy ettiä hyvät jälkipaikat ja suunnitella treeni etukäteen huolella. Aion myös väsätä jonkinlaiset merkit, millä pystyn merkkaamaan jäljen reitin. Nyt olen merkannut vain alku- ja loppukohdan, koska ollaan menty pelkkää suoraa jälkeä. Yritän myös keksiä jonkun huikean loppupalkan, jolla saan palkattua jäljen loputtua Aadan kunnolla. Nyt toistaiseksi sitä ei ole juurikaan namit kiinnostanut, vaan se yrittää vielä lähteä jatkamaan jäljestämistä, vaikka itse jälki olisi jo loppunut. Pallolla saan sen huomion, joten ehkä käytän sitä tai patukkaa.

Ajattelin selailla netistä muitakin nenätyöskentely juttuja, joita voisin ihan kotona sisälläkin tehdä molemmille koirille, esim. hajutunnistus tai esinetunnistus olisi hyviä, mutta yritän etsiä vielä muitakin vaihtoehtoja. Erekin pääsee kyllä kokeilemaan jälkeä, kunhan se on täysin kunnossa! Raukan jalka venähti lenkillä ja se on ollut vähän mieli maassa ja levossa sen takia, mutta nyt alkaa pikku herra jo vähän virkistymään ja olemaan oma itsensä :)

Olisi mukavaa, jos kertoisitte oman mielipiteenne kirjoituksen alta löytyvästä kohdasta "Toiminnot". Myös kaikenlaiset kommentit on tervetulleita.


22.9.2015

Tavoitteena stressitön elämä

Meillä on viime aikoina ollut aika raskasta, kun Aada alkoi kärsiä stressistä uuden poikaystäväni tultua kuvioihin. Jo viikon jälkeen huomasi selvän eron; Aada alkoi taas tuhota paikkoja yksin ollessa ja aina jos olimme Sakun kanssa sängyssä kattomassa telkkaria, niin se kiersi sänkyä ympäri vinkuen ja läähättäen. Ulos lähtiessä se vinkui, pyöri, läähätti, tärisi. Lenkeillä se ei haistellut, vaan kiihdytti täysiä eteen ja kun hihna kiristyi niin tuli äkkiä takaisin sivulle, ja sitten taas kiireellä eteen ja kiireellä takaisin. Se koira ei millään tavalla rauhoittunut. Lopuksi sille tuli vielä stressimaha; se kakkasi pienilläkin lenkeillä monta kertaa ja _aina_ löysää, vaikka ruoka tai mikään asia ei ollut muuttunut.

Miulla meni jonkin aikaa itelläni tajuta, että kyse on stressistä. Ajattelin ensin, että tietysti Aada on vaan "mustasukkainen" kun joku uusi asia vie miun huomiota. Kun asiat alkoi pahentua ja kun kuvasin yksinoloja ja selvisi mm. se, että Aada jopa ulvoi välillä yksin jäädessään, ajattelin tietysti että sille on tullut eroahdistus. Kun jatkoin kuvaamista koirien jäädessä yksin kotiin, selvisi että Aadan käytös ei ollutkaan aina samanlaista eikä täsmällistä. Sitten tajusin, että kyse on stressistä.

Stressiin on aina joku syy, ja se pitäisi selvittää että koiran oloa voi helpottaa. Aadan ja miun kohdalla tässä oli niin monta mahdollista syytä, etten tiennyt mistä tarkalleen stressi on tullut. Oliko se muutto, Eren tulo taloon, oma epäjohdonmukainen käytös, liika yksinolo vai Sakun tulo kuvioihin? En tiennyt syytä, mutta tiesin ainakin joitain keinoja, jolla lähteä yrittämään.

Ensimmäisenä yritin saada Aadan haistelemaan lenkeillä, koska haistelu rauhoittaa koiraa. Voin sanoa, että jopa tässä oli meillä vaikeuksia, kun vaikka miten yritin niin ei onnistunut. Yritin viskellä nameja maahan niin, että Aada huomaisi ne ja lähtisi haistellen etsimään. Jos se näki mihin nami lensi, se nappasi sen suuhunsa kyllä, mutta jos ei tarkalleen nähnyt niin se vaan jatkoi kiireellä matkaa eteenpäin. Pysähtely ja hitaasti kulkeminen ei myöskään tuottanut tulosta. Olin jo todella epätoivoinen ja melkein luovuttanut koko asian suhteen, mutta päätin kokeilla vielä yhtä asiaa. Oon aina vihannut flexejä, mutta ostin sellaisen Aadalle siinä toivossa, että se ymmärtäisi saavansa enemmän tilaa ja sitä kautta menisi haistelemaan. Alkuun meni huonosti. Aada meni sen viisi metriä vauhdilla eteen, ja kun naru loppui, se tuli äkkiä takaisin ja tää seilaaminen jatkui. Jossain vaiheessa asiat alkoi kumminkin muuttua ja Aada vihdoin alkoi haistelemaan! Hirveästi kehuja ja niin kauan odottelua paikallaan, kuin Aada halusi haistella.

  video
Video 1
Lenkille lähtö. Aada on rauhaton, läähättää, seilaa eestaas eikä haistele.

  video
Video 2
Lenkillä, haistelee, kävelee rennosti.

Toisena hyyyvin tärkeänä asiana on se, että itse täytyy pysyä joka tilanteessa tosi rauhallisena. Tää on ollu miulle todella vaikeeta, kun oon luonteeltani äkkipikainen ja oon ehkä odottanut Aadan käytökseltä aina liikoja. Tottakai esim EI-käsky on yhä käytössä, mutta kaikki turha komentelu ja käskyttäminen ollaan pyritty jättämään kokonaan pois. Ite myös mielessäni lasken kymmeneen tai ajattelen että "Se on koira, anna sen käyttäytyä kuin koira" jos meinaa hermot mennä johonkin asiaan. Oon myös alkanut enemmän kehumaan hyvästä käytöksestä ja tosiaan yyyritän olla huomioimatta huonoa käytöstä. Tässä asiassa miulla on vielä treenattavaa!

Muita asioita joihin oon kiinnittänyt huomiota ja parantanut on rutiinit ja koiran luontainen käytös. Meillä ei oo ollut kunnon rutiineja juuri ollenkaan, ja siihen tuli muutos. Ennen päästin koirat vaan pihalle pissalle ennen töihin menoa, mutta nyt käyn aina 40-50min aamulenkin, koska taas heti töiden jälkeen en jaksa lähteä pitkälle lenkille. Illalla taasen pidempi, rauhallinen hihnalenkki.

Ja niinkuin tuossa aiemmin jo kirjoitin, täytyy oikeasti antaa koiran olla koira, käyttäytyä kuin koira. Oon ite ollut aivan liian tarkka Aadan suhteen, ja osittain varmaan siksi asiat on nyt näin. Koiraa rauhoittaa pureskelu, jonka takia meillä onkin nykyään monia luita lattialla. Tää on varmasti myös syy siihen, miksi tuhoja on ollut, kun Aada jää yksin, se rauhoittaa itseään pureskelemalla esim miun petivaatteita tai patjaa.... Ei koiran kuulu maata koko päivää jossain yhdessä nurkassa, vaan kyllä sille täytyy antaa tilaa kulkea, sen kuuluu saada huomiota, tekemistä ja muuta lajinomaista käytöstä. Tottakai täytyy joka asiassa erottaa hyvä ja huono käytös. Jos koira seilaa eestaas kotona kokoajan, ei sekään ole hyvä asia.

Nyt on kulunut suunnilleen kolme kuukautta kun Aada alkoi kärsiä stressistä. Hommia on tehty pirusti, monet kyyneleet vuodatettu kun epätoivo on iskenyt ja oon meinannut niin monesti luovuttaa, kun tuntuu ettei asiat parane ollenkaan. Mutta kyllä meillä nyt alkaa mennä parempaan suuntaan! Lenkeillä Aada kulkee lähes kokoajan nenä maassa, yksin ollessa se osaa taas rauhoittua eikä tuhoja ole ollut nyt viikkoon. Lenkille lähtö ei ole enää niin rauhatonta, vaikka kyllä se vieläkin vinkuu ja seilaa hihnassa kun lähdetään, mutta suht nopeasti se rauhottuu ja alkaa haistella. Sisällä se osaa käydä nukkumaan tai jos tulee tylsää, se alkaa järsiä luita. Kakka on ollut kiinteää jo pari-kolme viikkoa ja kaikinpuolin Aada on muutenkin rauhottunut huomattavasti. Oon ite oppinut olemaan rauhallisempi joka tilanteessa ja Aadankin kanssa ollaan suurimmaksi osaksi tehty ihan vaan hihnalenkkejä, nenätyöskentelyä sun muuta missä kierrokset ei nouse kattoon heti.