15.5.2016

Sterkkaus

Sain edellisen postauksen ansiosta paljon viestejä eri ihmisiltä ja vinkkejä halvemmista eläinlääkäreistä. Niinpä soitin heti samana päivänä Nastolan eläinlääkäriin nimeltä Viiksistä hännänpäähän. Nettisivujen hinnastossa luki, että 30-50kg koiran sterkkaus maksaisi 330 euroa, mutta halusin vielä varmistaa asian puhelimitse. En pystynyt varaamaan aikaa samantien, koska ei ollut vielä tarpeeksi rahaa kasassa, mutta soitin myöhemmin uudestaan ja varasin ajan 4.5.2016 klo 13.00. Sitten eleltiin vielä jännityksessä pari viikkoa, että eihän vaan ehdi uusiutua se kohtutulehdus.

Leikkauspäivä koitti ja varmaan kaikki meni pieleen mikä vaan voi mennä. Saku oli lähdössä aamulla töihin, mutta autosta olikin akku loppunut, ja sillä autolla oli jo suunniteltu että haetaan yhdessä Aada sieltä leikkauksesta! Pieni paniikki iski jo silloin, kun aloin stressaamaan sitä, että millä sen sitten hakee jos ei ole autoa..

Nastolaan menin Aadan kanssa bussilla. Pakkasin kauheen määrän pyyhkeitä mukaan, koska pelkäsin että se alkaa kuolaamaan ja oksentelemaan siellä. Ensimmäinen noin kolmen kilometrin busimatka sujui ihan hyvin, oli vaan todella kuuma ja Aada läähätti. Tässä vaiheessa tajusin etten tajunnut edes ottaa sille vettä mukaan... Päästiin Lahden keskustaan, josta siirryttiin odottamaan Nastolaan menevää bussia. Tori oli ihan täynnä väkeä, koska siellä oli jotkut torimarkkinat. Yritin poikkelehtia Aadan kanssa väenpaljouden läpi, luojan kiitos Aada otti aika chillisti vaikka olinkin ite aika hermorauniona.

Bussi oli myöhässä, mutta Aada istuskeli kaikessa rauhassa miun vierellä. Sitten pahin järkytys ja suurin paniikki kun bussi tulee... Se on ihan v*tun täynnä!! Kauhea ihmislauma siirtyy oven eteen jonottamaan, myö Aadan kanssa viimeisenä ja kun pääsen bussiin sisälle, mietin vaan ihan kauhuissani että mihin voin mennä ison koiran kanssa kun täällä ei ole tilaa!?? Jäätiin sitten keskiosaan ihan ulko-oveen kiinni, koska siinä oli myös kahdet lastenvaunut.. Aada istui ja mie seisoin nojaten tolppaan. Tuskanhiki iski, oli todella kuuma, ahdasta, epämukavaa, jalat puutui, lapset rääkyy täyttä kurkkua vieressä ja Aada läähättää kuumuttaan....

Aada istui aika rauhallisena eikä alkanut edes kuolata, mutta oli todella inhottavaa ja varsinkin kun ihmisiä jäi pois, niin oltiin aika pahasti tiellä ja yritin vaan painaa Aadan ihan miun jalkoihin kiinni että kaikki pääsee tulemaan ulos. Painoin yhdessä vaiheessa pysähtymisnappiakin vahingossa, kun otin mutkan kohdalla tukea tolpasta.. Kuski mulkaisi vihaisena kun sanoin painaneeni vahingossa.

Vihdoin ja viimein, varmaan yli puolen matkan kohdalla toiset lastenrattaat lähti kyydistä pois ja päästiin istumaan. Seuraavaksi aloin stressaamaan sitä, että missä vaiheessa jäädään pois. Yritin lukea joka mutkan kohdalla katujen nimiä ja lukea netistä bussin reittiä.. Lopulta kysyin yhdeltä naiselta ja jäätiin sitten oikealla pysäkillä pois sen ansiosta.

Oltiin siis Nastolan keskustassa. Tarkistin ensimmäisenä, että löydän sen eläinlääkärin ja kävelin vielä hetkisen Aadan kanssa ulkona. Mentiin hyvissäajoin sisälle ja Aada pääsikin heti sisään toimenpidehuoneeseen. Ensin katsottiin paino; 36kg. Tiedot otettiin ylös ja Aadalle annettiin nukutuspiikki, jonka jälkeen mentiin odotustilaan istumaan. Tässä välissä sinne tuli joku pentu rokotuksiin, mutta sen jälkeen Aada haettiin taas sisälle ja mie lähin pois. Meille sanottiin että Aadan voi tulla hakemaan klo 15.30.

Auto saatiin toimimaan ja päästiin hakemaan Aada. Se oli jo herännyt kun mentiin sinne. Toimenpide oli sujunut hyvin, saatiin kotiin ohjeet, lääkkeet ja vielä resepti toiseen kipulääkkeeseen jos Aada olisi tosi kipeä. Hoiperreltiin hitaasti autolle ja nostettiin Aada takaluukkuun, mihin se jäikin vaan makaamaan. Kotona laitoin peiton sille eteiseen, koska siellä se halusi suurimmaksi osaksi maata. Koko illan se vinkui ja ulisi vahvan lääkityksen takia.

Nyt leikkauksesta on melkein kaksi viikkoa. Alkuun Aada vaan vinkui kokoajan, ihan joka tilanteessa. Yöt meni rauhattomasti ja tötterö oli sille selvästi inhottava juttu. Nyt alkaa olla vähän rauhallisempaa ja ollaan päästy normaaliin arkeen takaisin lähes kokonaan. Aada alkoi taas stressamaan ja tuhoamaan, mutta ehkä tää taas helpottaa vielä joskus...





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.